10.6.1991

A:han Oulun raastuvanoikeudessa kohdistetut vaatimukset

Virallinen syyttäjä kaupunginviskaali Mikko Saleva on vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen siitä, että tämä oli 6.5.1988 Oulussa rikkonut sanotun kaupungin järjestyssääntöä pitämällä yleisellä paikalla hallussaan omistamaansa verhoamatonta haulikkoa sekä syyllistynyt yksin teoin tehtyihin mainitun järjestyssäännön rikkomiseen, luvattoman laukauksen ampumiseen, vahingontekoon ja vaaran aiheuttamiseen ampumalla tahallaan haulikolla laukauksen kohti B:n omistamaa henkilöautoa sen vasemmalle puolelle kuljettajan taakse auton ollessa tuntemattomaksi jääneen henkilön kuljettamana poistumassa Ravintola X avoimen yhtiön, jonka yhtiömies A oli, omistaman Ravintola Y:n pihalta.

Tuossa tilanteessa oli ollut ilmeistä, että ravintolaan kohdistuneen anastusrikoksen tuntemattomaksi jäänyt tekijä oli ollut autolla poistumassa paikalta.

Tekonsa A oli tehnyt merkitäkseen auton siten, että se olisi ollut jälkikäteen helposti tunnistettavissa. Hän oli siten tahallaan vahingoitanut B:n omaisuutta. Ampumalla laukauksen mainituin tavoin kohti autoa A oli tahallaan aiheuttanut vakavaa vaaraa kuljettajana olleen henkilön hengelle ja terveydelle. Laukauksensa A oli ampunut luvattomasti ja Oulun kaupungin järjestyssäännön vastaisesti yleisellä paikalla, joka oli ollut tiheän asutuksen ympäröimä.

B kohdaltaan asianomistajana on yhtynyt syytteeseen ja vaatinut korvaukseksi auton rikkoutumisesta 3.000 markkaa.

Oulun raastuvanoikeuden päätös 29.8.1988

A:n kiistettyä häneen kohdistetut vaatimukset ja puolestaan vaadittua Suomen valtion velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa raastuvanoikeudessa korkoineen raastuvanoikeus on todennut A:n kertoneen, että Ravintola Y:hyn oli viimeksi kuluneiden vuosien aikana murtauduttu lukemattomia kertoja. 19.5.1987 ja 29.4.1988 välisenä aikana ravintolaan oli murtauduttu kuusi kertaa. Ravintola oli joutunut huhtikuussa 1988 kolme kertaa murtautumisen ja kerran varkauden kohteeksi. Poliisit eivät olleet saaneet tekoihin syyllisiä kiinni.

Näistä syistä A oli yöllä 6.5.1988 puoliautomaattihaulikolla varustautuneena ryhtynyt seuraaamaan tapahtumia ravintolan läheisyydessä. Kello 1.40 hän oli havainnut ravintolan eteen saapuneen henkilöauton, josta poistuneet kaksi henkilöä olivat rikkoneet ravintolan ulko-oven lasin ja menneet aukon kautta sisälle. A oli ajanut autollaan ravintolan edustalle, jossa hän oli havainnut mainitun henkilöauton olleen pysäköitynä valot sammutettuina. A oli tullut autostaan, ladannut aseensa ja ryhtynyt vartioimaan estääkseen ravintolan sisällä olevia miehiä pakenemasta. Samalla hän oli puhelimitse ilmoittanut rikospoliisille tapahtumasta.

Kun ravintolan edustalla olleen auton ovi oli ollut osin avoinna, A oli päättänyt tarkistaa, mitä autossa oli. Hänen ollessaan autosta noin 20 metrin etäisyydellä auto oli lähtenyt liikkeelle. Kun A:lla oli ollut syytä epäillä, että autossa oli saattanut olla ravintolasta anastettua omaisuutta, hän oli auton tunnistamisen helpottamiseksi ampunut laukauksen kohden auton tavarasäiliötä, johon laukaus oli osunutkin. Auto oli tästä huolimatta jatkanut pakoaan.

Poliisien tultua rikospaikalle oli ravintolan sisällä olleet, sitten B:ksi ja C:ksi todetut henkilöt pidätetty.

B:n ja C:n murtauduttua ravintolaan ja ryhdyttyä anastamaan siellä ollutta omaisuutta he olivat tehneet rikoksen, josta saattoi tulla vankeutta. Rikospaikalle saapunut A oli tavannut heidät verekseltään rikosta tekemässä, joten hänellä rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 23 §:n 1 momentin nojalla oli ollut oikeus ottaa kiinni heidät ja autossa olleet henkilöt. Kun rikoksen tekemisen välineenä käytetty auto oli lähtenyt karkuun ja kun A:lla oli myös ollut syytä epäillä autossa olleen ravintolasta varastettua omaisuutta, A:lla oli ollut rikoslain 3 luvun 8 §:n 2 ja 4 momentin nojalla oikeus käyttää sellaisia voimakeinoja, joita auton ja siinä olleiden henkilöiden kiinniottamisen toimittamiseksi voitiin olosuhteisiin nähden pitää puolustettavina.

A ei ollut pystynyt suorittamaan kiinniottoa näissä olosuhteissa. Hänellä oli näin ollen ollut rikoslain 3 luvun 6 §:n nojalla oikeus suojellakseen omaa omaisuuttaan rangaistuksi joutumatta tehdä sinänsä rangaistava teko, joka oli ollut oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi välttämätön.

A oli kohdistanut laukauksensa huolellisesti tähdäten vain auton takaosaan eikä auton sisälläolijoihin. Laukauksen seurauksena vain auton takaosa oli vaurioitunut.

A oli rikoslain 35 luvun 3 §:n 1 momentin, 44 luvun 21 §:n, 7 luvun 1 §:n ja Oulun kaupungin järjestyssäännön 13 §:n 1 momentin ja 77 §:n 3 momentin mukaan teollaan syyllistynyt yksin teoin tehtyihin luvattoman laukauksen ampumiseen, vahingontekoon ja Oulun kaupungin järjestyssäännön määräysten rikkomiseen. Tekonsa A oli tehnyt suojellakseen omaisuuttaan aloitetulta oikeudettomalta hyökkäykseltä ja se oli ollut hyökkäyksen torjumiseksi välttämättön.

A:n valtioon kohdistama oikeudenkäyntikuluvaatimus oli lakiin perustumaton.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus on jättänyt A:n rangaistukseen tuomitsematta menettelystään ja hylännyt B:n vahingonkorvausvaatimuksen ja A:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Muutoksenhaku ja vastaukset Rovaniemen hovioikeudessa

Kaupunginviskaali Saleva, B ja A ovat hakeneet muutosta raastuvanoikeuden päätökseen. Saleva ja B ovat toistaneet raastuvanoikeudessa esittämänsä rangaistusvaatimukset ja B lisäksi korvausvaatimuksensa. A on toistanut raastuvanoikeudessa valtiota vastaan esittämänsä korvausvaatimuksen ja lisäksi vaatinut virallisen syyttäjän velvoittamista korvaamaan hänen valituskulunsa korkoineen.

A on vastannut Salevan ja B:n valituksiin. Kaupunginviskaali Eva Lindblad on virallisena syyttäjänä vastannut A:n valitukseen. Kaupunginviskaali Saleva on vastannut A:n jutusta hovioikeudessa olleiden kulujen korvaamista koskevaan vaatimukseen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan korkoineen.

Rovaniemen hovioikeuden päätös 16.11.1989

Hovioikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli 6.5.1988 Oulussa taajaan rakennetulla alueella olevalla yleisellä paikalla pitänyt hallussan verhoamatonta haulikkoa ja siten syyllistynyt Oulun kaupungin järjestyssäännön rikkomiseen sekä että A oli menetellessään raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotulla tavalla syyllistynyt raastuvanoikeuden hänen syykseen toteamien luvattoman laukauksen ampumisen, vahingonteon ja sanotun järjestyssäännön rikkomisen lisäksi vaaran aiheuttamiseen, koska hän oli ampumalla laukauksen kohti autoa saanut aikaan vakavan vaaran autoa kuljettaneen tuntemattomaksi jääneen henkilön hengelle ja terveydelle.

A:n tullessa paikalle sanottu tuntemattomaksi jäänyt henkilö oli raastuvanoikeuden päätöksessä selostetuin tavoin lähtenyt autolla pakenemaan rikospaikalta. A:lla ei ollut ollut oikeutta pakenevan rikoksentekijän kiinniottamiseksi käyttää voimakeinoja. Kysymys ei ollut myöskään enää rikoslain 3 luvun 6 §:n tarkoittamasta oikeudettoman hyökkäyksen torjumisesta. A:n syyksi luetut teot eivät olleet siten tapahtuneet hätävarjelutilanteessa.

Rangaistusta mitattaessa hovioikeus oli alentavana seikkana ottanut huomioon, että A:n omaisuuteen kohdistunut anastus oli ollut omiaan heikentämään hänen kykyään noudattaa lakia ampumistilanteessa.

B oli kertonut ostaneensa auton kahta viikkoa ennen ampumistapausta 500 markalla. Näyttämättä oli jäänyt, että B:lle olisi auton rikkoutumisesta aiheutunut vahinkoa enemmän kuin sanotut 500 markkaa, B oli käyttämällä autoa anastusrikoksessa itse myötävaikuttanut autolle aiheutuneeseen vahinkoon, minkä vuoksi hovioikeus oli sovitellut vahingonkorvausta vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaisesti puolella.

Näillä perusteilla hovioikeus on Oulun kaupungin järjestyssäännön 12 §:n, 13 §:n 1 momentin ja 77 §:n 1 momentin sekä rikoslain 21 luvun 12 §:n, 35 luvun 3 §:n 1 momentin, 44 luvun 21 §:n ja 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut A:n sanotun järjestyssäännön rikkomisesta 5:een sekä yksin teoin tehdyistä luvattoman laukauksen ampumisesta, vahingonteosta, vaaran aiheuttamisesta ja mainitun järjestyssäännön rikkomisesta 20:een eli yhteensä 25:een 97 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 2.425 markkaa.

Lisäksi A on velvoitettu suorittamaan B:lle vahingonkorvaukseksi auton rikkoutumisesta 250 markkaa ja korvaamaan kaupunginviskaali Salevan vastauskulut hovioikeudessa 300 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden päätöksen antopäivästä lukien.

Käsittelyratkaisu

Lindbladin tänne toimittama lisäselvitys jätetään oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n 1 momentin nojalla huomioon ottamatta.

A:n edellä mainitut kirjoitukset selvityksineen jätetään sanotun kaaren ja luvun 18 §:n nojalla niin ikään huomioon ottamatta, koskei niiden huomioon ottamiseen ole erityistä syytä.

Pääasiaratkaisu

Perustelu

A:n kysymyksessä olevassa tilaisuudessa Ravintola Y:n pihamaalla havaitsemassa autossa ollut tuntematon henkilö oli osallinen B:n ja C:n ravintolassa olleeseen omaisuuteen kohdistamaan rikokseen. Rangaistukseksi tästä osallisuudesta saattoi tulla vankeutta. A:lla oli ollut perusteltu aihe luulla, että autossa oli ravintolasta anastettua omaisuutta. Rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen tuolloin voimassa olleen 23 §:n 1 momentin mukaan A:lla oli ollut oikeus ottaa autossa ollut henkilö kiinni. Saman asetuksen 12 §:n mukaan hänellä oli ollut myös oikeus ottaa ravintolasta anastettu omaisuus takaisin. Rikoslain 3 luvun 6 ja 7 §:n sekä 8 §:n 4 momentin mukaan A:lla oli kuitenkin ollut oikeus käyttää voimakeinoja vain, jos hän kiinniottaessaan tai omaisuutta takaisin ottaessaan kohtaisi vastarintaa. Autossa ollut henkilö ei kuitenkaan ollut tehnyt vastarintaa, vaan oli lähtenyt autolla ajaen pakoon. A ei sen vuoksi ole ollut hätävarjelutilanteessa. Hänellä ei ole ollut oikeutta ampua autoa sen pysäyttämiseksi tai merkitäkseen auton sen tunnistamiseksi.

A on laukauksen ampuessaan tähdännyt auton takaosan peltiin, johon haulit ovat osuneetkin. Käsillä on ollut vaara, että hauleja olisi osunut auton takaikkunaan. Asiassa ei kuitenkaan ole selvitetty A:n ampuman patruunan laatua. Siten on jäänyt näyttämättä, että ampumisesta olisi aiheutunut vakava vaara autossa olleen henkilön terveydelle.

Laukauksen ampuminen on tapahtunut toisaalta Oulun kaupungin järjestyssäännön 13 §:n 1 momentin vastaisesti taajaan rakennetulla alueella ja toisaalta luvattomasti asumuksen läheisyydessä, josta on säädetty rangaistus rikoslain 44 luvun 21 §:ssä. Sanotun järjestyssäännön 77 §:n 1 momentin mukaan sen määräyksen rikkomisesta voidaan rangaista vain silloin kun teosta ei ole laissa tai asetuksessa määrätty rangaistusta. A on haulikon autosta otettuaan kantanut sitä taajaan rakennetulla alueella mainitun järjestyssäännön 12 §:n vastaisesti verhoamattomana. Ampuminen edellyttää säännönmukaisesti, ettei ase ole suojuksessa tai muuten verhottu. Aseen kantaminen mainituin tavoin sisältyy sen vuoksi A:n syyksi jäävään luvattoman laukauksen ampumiseen.

Menettelyllään A on siten syyllistynyt vain luvattoman laukauksen ampumiseen ja vahingontekoon, jotka rikokset on tehty yhdellä teolla.

Ravintola Y:hyn aikaisemmin kohdistuneiden, raastuvanoikeuden päätöksessä selostettujen rikosten, parhaillaan tekeillä olleen anastusrikoksen ja auton liikkeelle lähdön aiheuttaman yllättävän tilanteen johdosta A:n syyksi luettuja rikoksia on pidettävä anteeksiannettavina. A on sen vuoksi jätettävä niistä rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentin 2 kohdan (302/90) nojalla rangaistukseen tuomitsematta.

Huomioon ottaen B:n auton vähäinen arvo on sen takaosan vaurioitumisesta aiheutunut B:lle 200 markan määräinen vahinko. Hovioikeuden toteaman B:n oman myötävaikutuksen takia vahingonkorvausta sovitellaan vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n nojalla niin, ettei A ole velvollinen korvaamaan mitään tästä vahingosta.

Lainkohdat

Rikoslaki 35 luku 3 § 1 momentti (39/1889), 44 luku 21 § ja 7 luku 1 §

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että syytteet Oulun kaupungin järjestyssäännön rikkomisista hylätään perusteettomina ja syyte vaaran aiheuttamisesta hylätään toteen näyttämättömänä sekä että A jätetään tuomitsematta rangaistukseen yksin teoin tehdyistä luvattoman laukauksen ampumisesta ja vahingonteosta, minkä lisäksi A vapautetaan suorittamasta B:lle hovioikeuden tuomitsemaa vahingonkorvausta. Kaupunginviskaali Salevalle tuomittua korvausta koskevalta osalta hovioikeuden päätös jää siis pysyväksi.